Back to Languages

Finnish - Chapter 21 - Al-Anbiya

Translation by Unknown — Permalink

Verse 1 — Surah Al-Anbiya 21:1

Tilinteko lähestyy ihmisiä, mutta suruttomina he kääntyvät pois

Verse 2 — Surah Al-Anbiya 21:2

Heidän Herraltaan ei tule yhtäkään uutta varoitusta, jota he kuuntelisivat pilkkaa tekemättä

Verse 3 — Surah Al-Anbiya 21:3

Heidän sydämensä ovat huolettomat, ja väärämieliset juttelevat salaa ja sanovat: »Tämä mies on vain ihmisolento kuten tekin. Sallitteko siis hänen lumouksensa vaikuttaa itseenne vaikka havaitsette sen?»

Verse 4 — Surah Al-Anbiya 21:4

Hän vastasi: »Herrani tietää, mitä puhutaan taivaassa tai maan päällä, koska Hän on kaikkivaltias, kaikkitietävä.»

Verse 5 — Surah Al-Anbiya 21:5

Mutta he sanovat: »Tämä on vain unennäköjen sekasotkua. Hän on tämän keksinyt. Hän on runoilija. Esittäköön sen vuoksi meille tunnusmerkin, kuten entisetkin lähettiläät tekivät.»

Verse 6 — Surah Al-Anbiya 21:6

Eiväthän ennen heitä nekään kaupungit uskoneet, jotka me tuhosimme. Ottaisivatko siis nämä uskoakseen

Verse 7 — Surah Al-Anbiya 21:7

Ennen sinuakin lähetimme vain ihmisiä, joille annoimme ilmestyksemme. Kysykää siis niiltä, jotka ovat ottaneet varoitusta noudattaakseen, ellette itse tiedä

Verse 8 — Surah Al-Anbiya 21:8

Emme tehnyt heistä olentoja, jotka eivät kaivanneet ruokaa, eivätkä he olleet kuolemattomia

Verse 9 — Surah Al-Anbiya 21:9

Sen jälkeen täytimme heille antamamme lupauksen ja pelastimme heidät ja kenet tahdoimme, mutta hillittömät Me tuhosimme

Verse 10 — Surah Al-Anbiya 21:10

Totisesti, olemme ylhäältä ilmaissut teille kirjan, jossa teitä varoitetaan. Ettekö jo ymmärrä

Verse 11 — Surah Al-Anbiya 21:11

Kuinka monta väärämielistä kaupunkia Me hävitimmekään! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan

Verse 12 — Surah Al-Anbiya 21:12

Kun he tunsivat voimamme, niin katso, he alkoivat paeta

Verse 13 — Surah Al-Anbiya 21:13

»Älkää paetko, vaan palatkaa sen rikkauden ääreen, joka teille on suotu, ja asuntoihinne, kun teiltä kysytään tekojanne.»

Verse 14 — Surah Al-Anbiya 21:14

He sanoivat: »Voi meitä, me olimme todella väärämielisiä!»

Verse 15 — Surah Al-Anbiya 21:15

Ja näin he jatkoivat huutoaan, kunnes Me heidät leikkasimme kuin viljan ja sammutimme kuin tulen

Verse 16 — Surah Al-Anbiya 21:16

Emme ole pilan vuoksi luonut taivasta ja maata ja kaikkea niiden välillä olevaa

Verse 17 — Surah Al-Anbiya 21:17

Jos olisimme halunnut itsellemme leikkikalun, olisimme voinut sen itsekin tehdä. Mutta emme aio sellaista

Verse 18 — Surah Al-Anbiya 21:18

Ei, Me heitämme totuuden valhetta vastaan, niin että se musertaa sen pään, ja katso, se häviää! Mutta voi teitä valheittenne tähden

Verse 19 — Surah Al-Anbiya 21:19

Hänelle kuuluu jokainen, joka on taivaassa ja maan päällä. Ja ne, jotka ovat Hänen puolellaan, eivät ole liian ylpeitä Häntä palvelemaan, eivätkä he siihen väsy

Verse 20 — Surah Al-Anbiya 21:20

Öin ja päivin he Häntä lakkaamatta ylistävät

Verse 21 — Surah Al-Anbiya 21:21

Tai olisivatko he hankkineet maan päältä jumalia, jotka voivat herättää kuolleita

Verse 22 — Surah Al-Anbiya 21:22

Jos taivaassa ja maan päällä olisi muita jumalia kuin Herra, niin taivas ja maa olisivat joutuneet sekasortoon. Siksi kunnia olkoon Jumalalle, voiman Herralle, Hän on niiden yläpuolella, joita he Hänen rinnalleen asettavat

Verse 23 — Surah Al-Anbiya 21:23

Hänen ei tarvitse vastata siitä, mitä on tehnyt, mutta heidän on kaikesta vastattava

Verse 24 — Surah Al-Anbiya 21:24

Ovatko he omaksuneet muita jumalia Hänen rinnalleen? Sano: »Esittäkää todisteenne. Tämä (Koraani) on varoituksena niille, jotka nyt ovat kanssani, sekä niille, jotka olivat ennen minua.» Mutta useimmat heistä eivät tunne totuutta, vaan kääntyvät pois

Verse 25 — Surah Al-Anbiya 21:25

Emme lähettänyt ennen sinua ainoatakaan lähettilästä, jolle emme olisi ilmaissut: »Totisesti, ei ole muuta jumalaa kuin Minä, siksi palvelkaa Minua.»

Verse 26 — Surah Al-Anbiya 21:26

He väittävät Laupeimman hankkineen itselleen pojan. Kunnia yksin Hänelle! He (enkelit) ovat vain kunnioitettavia palvelijoita

Verse 27 — Surah Al-Anbiya 21:27

He eivät aloita puhetta ennen Häntä, vaan toimivat Hänen käskyään täyttäen

Verse 28 — Surah Al-Anbiya 21:28

Hän tietää, mitä heillä on edessään ja mitä on heidän jäljessään, eivätkä he voi puoltaa ketään muuta kuin sellaista, jonka Hän hyväksyy; ja he pelkäävät Hänen epäsuosiotaan

Verse 29 — Surah Al-Anbiya 21:29

Ja jos joku heistä sanoisi: »Totisesti, minä olen jumala kuten Hänkin», niin sellaiselle Me annamme palkaksi helvetin. Tällä tavoin Me palkitsemme vääryyden harjoittajat

Verse 30 — Surah Al-Anbiya 21:30

Eivätkö uskottomat huomaa, että taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedestä Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivätkö he sittenkään usko

Verse 31 — Surah Al-Anbiya 21:31

Me asetimme myös vahvoja vuoria maahan, ettei se liikkuisi heidän allansa. Ja Me aukaisimme sen kamaraan leveitä kulkuväyliä, jotta he vaeltaisivat

Verse 32 — Surah Al-Anbiya 21:32

Ja Me rakensimme vankan taivaanlaen; kuitenkin he kääntyvät pois sen merkeistä

Verse 33 — Surah Al-Anbiya 21:33

Ja juuri Hän on luonut yön ja päivän sekä auringon ja kuun; kaikki kulkevat määrättyä rataansa

Verse 34 — Surah Al-Anbiya 21:34

Ainoallekaan ihmiselle ennen sinua emme ole antanut kuolemattomuutta. Jos sinun on kuoltava, pystyisivätkö he siis alati elämään

Verse 35 — Surah Al-Anbiya 21:35

Jokaisen sielun on maistettava kuolema. Me koettelemme teitä sekä pahalla että hyvällä saattamalla teidät kiusauksiin. Ja Meidän luoksemme teidän on palattava

Verse 36 — Surah Al-Anbiya 21:36

Kun uskottomat sinut näkevät, he pitävät sinua pilkkanaan: »Onko tämä se, joka puhuu teidän jumalistanne?» He ovat niitä, jotka kieltävät Armahtajan varoituksen

Verse 37 — Surah Al-Anbiya 21:37

Ihminen on kiireessä luotu. Näytän teille pian merkkini, mutta älkää pyytäkö Minua kiirehtimään

Verse 38 — Surah Al-Anbiya 21:38

Ja he sanovat: »Milloin tämä uhkaus sitten täyttyy, jos olet totuudellinen?»

Verse 39 — Surah Al-Anbiya 21:39

Jospa uskottomat tietäisivät sen hetken tulon, jolloin he eivät kykene torjumaan tulen liekkejä kasvoiltaan eivätkä selästään eivätkä saa mitään apua

Verse 40 — Surah Al-Anbiya 21:40

Se on saapuva yht'äkkiä yllättäen heidät. He eivät voi torjua sen tuloa eikä heille suoda vähääkään armonaikaa

Verse 41 — Surah Al-Anbiya 21:41

Pilkattiinhan totisesti lähettiläitä ennen sinuakin, mutta pilkkaajat joutuivat sen uhreiksi, mille olivat nauraneet

Verse 42 — Surah Al-Anbiya 21:42

Sano: »Kuka voi teitä öin ja päivin suojella Armahtajaa vastaan?» Mutta he kääntävät selkänsä Herraa mainittaessa

Verse 43 — Surah Al-Anbiya 21:43

Onko heillä omia jumalia, jotka pystyvät heitä puolustamaan meitä vastaan? He eivät voi auttaa edes itseään eivätkä pysty varjelemaan itseänsä Meiltä

Verse 44 — Surah Al-Anbiya 21:44

Me olemme ylläpitänyt nämä ihmiset ja heidän esi~isänsä elämänsä loppuun saakka. Mutta eivätkö he havaitse, että Me piiritämme heidän maatansa supistaen sen rajoja? Toivovatko he pääsevänsä voitolle

Verse 45 — Surah Al-Anbiya 21:45

Sano: »Minä varoitan teitä ilmestyksen mukaisesti, mutta kuurot eivät kuule kutsua, kun heitä varoitetaan.»

Verse 46 — Surah Al-Anbiya 21:46

Totisesti, jos henkäyskin heidän Herransa tuomiosta heitä kohtaisi, he varmasti sanoisivat: »Voi meitä, me olimme totisesti väärämielisiä!»

Verse 47 — Surah Al-Anbiya 21:47

Ylösnousemuksen päivänä Me käytämme oikeudenmukaista vaakaa, niin että kenellekään ei tehdä pienintäkään vääryyttä. Vaikka jokin teko painaisi sinapinsiemenen verran, niin Me otamme sen huomioon, Me olemme kyllin pätevä tilintekijä

Verse 48 — Surah Al-Anbiya 21:48

Totisesti, Me annoimme Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn valistukseksi sekä varoitukseksi niille, jotka pahaa karttoivat

Verse 49 — Surah Al-Anbiya 21:49

Niille, jotka pelkäävät sydämissään Herraansa ja vavisten valmistuvat suureen hetkeen

Verse 50 — Surah Al-Anbiya 21:50

Tämä on siunattu kehoitus, jonka olemme lähettänyt ylhäältä. Aiotteko sen siis hylätä

Verse 51 — Surah Al-Anbiya 21:51

Totisesti, Me jo ennakolta ohjasimme Aabrahamin oikealle tielle, ja Me tunsimme hänet hyvin

Verse 52 — Surah Al-Anbiya 21:52

Jo silloin, kun hän lausui isälleen ja kansalleen: »Mitä ovat nämä epäjumalat, joita te yhä palvelette?»

Verse 53 — Surah Al-Anbiya 21:53

He vastasivat: »Olemme nähneet jo esi-isiemme niitä palvelleen.»

Verse 54 — Surah Al-Anbiya 21:54

Hän sanoi: »Totisesti, te ja teidän esi-isänne olette olleet ilmeisessä harhassa.»

Verse 55 — Surah Al-Anbiya 21:55

He sanoivat: »Puhutko meille totuutta, vai oletko niitä, jotka vain laskevat leikkiä?»

Verse 56 — Surah Al-Anbiya 21:56

Hän vastasi: »Ei, teidän Herranne on taivaitten ja maan Herra, joka ne on luonut. Minä olen tämän todistaja

Verse 57 — Surah Al-Anbiya 21:57

Ja Jumalan nimessä olen totisesti tekevä selvää teidän epäjumalistanne, kun käännytte pois.»

Verse 58 — Surah Al-Anbiya 21:58

Niin hän mursi ne palasiksi paitsi suurinta niistä, jotta he kenties saattaisivat palata sen eteen

Verse 59 — Surah Al-Anbiya 21:59

He sanoivat: »Kuka on tehnyt näin meidän jumalillemme? Hän on totisesti pahantekijä.»

Verse 60 — Surah Al-Anbiya 21:60

Muutamat sanoivat: »Olemme kuulleet erään Aabrahamnimisen nuorukaisen puhuvan niistä.»

Verse 61 — Surah Al-Anbiya 21:61

He sanoivat: »Tuokaa hänet sitten kansan silmien eteen ehkä he voivat todistaa.»

Verse 62 — Surah Al-Anbiya 21:62

He sanoivat: »Oi Aabraham. Sinäkö olet tämän tehnyt jumalillemme?»

Verse 63 — Surah Al-Anbiya 21:63

Hän vastasi: »Varmaan sen joku teki; mutta onhan tässä heidän päämiehensä jäljellä, kysykää siltä, jos se voi puhua.»

Verse 64 — Surah Al-Anbiya 21:64

Silloin he miettivät mielessään ja syyttelivät toisiansa: »Totisesti, te olette väärällä tiellä.»

Verse 65 — Surah Al-Anbiya 21:65

Mutta sitten he joutuivat päästään pyörälle ja sanoivat: »Totisesti, sinähän tiedät, että nämä eivät puhu.»

Verse 66 — Surah Al-Anbiya 21:66

Hän lausui: »Palvelisitteko siis Jumalan sijasta sellaista, joka ei voi teitä vähääkään auttaa eikä myöskään vahingoittaa

Verse 67 — Surah Al-Anbiya 21:67

Häpeä teille ja niille, joita palvelette Jumalan ohella. Ettekö jo ymmärrä?»

Verse 68 — Surah Al-Anbiya 21:68

He sanoivat: »Polttakaa hänet ja auttakaa jumalianne, jos jotakin aiotte tehdä!»

Verse 69 — Surah Al-Anbiya 21:69

Me sanoimme: »Oi tuli, pysy kylmänä ja suojele Aabrahamia.»

Verse 70 — Surah Al-Anbiya 21:70

He vainosivat häntä, mutta Me jätimme heidät häviölle

Verse 71 — Surah Al-Anbiya 21:71

Ja Me pelastimme Hänet sekä Lootin maahan, jonka olimme siunannut maan kansoja varten

Verse 72 — Surah Al-Anbiya 21:72

Me annoimme hänelle pojan, Iisakin, sekä pojanpojan, Jaakobin, ja teimme heistä kaikista hurskaita

Verse 73 — Surah Al-Anbiya 21:73

Ja Me teimme heistä johtajia, jotka ohjasivat kansaa Meidän käskyjemme mukaan. Me määräsimme heidät suorittamaan hyviä tekoja ja uutterasti rukoilemaan sekä antamaan almuja. Ja he palvelivat ainoastaan Meitä

Verse 74 — Surah Al-Anbiya 21:74

Ja Lootille Me annoimme viisautta ja tietoa ja pelastimme hänet kaupungista, jonka asukkaat harjoittivat iljettäviä tekoja. Totisesti, he olivat paha ja hillitön kansa

Verse 75 — Surah Al-Anbiya 21:75

Me suljimme hänet armoomme; totisesti, hän kuului hyvien pariin

Verse 76 — Surah Al-Anbiya 21:76

Entä Nooa. Kun hän huusi meitä muinoin, Me kuulimme häntä ja pelastimme hänet ja hänen perheensä suuresta onnettomuudesta

Verse 77 — Surah Al-Anbiya 21:77

Me autoimme häntä kansaa vastaan, joka kielsi Meidän ilmoituksemme; totisesti, he olivat paha kansa, ja Me hukutimme heidät kaikki

Verse 78 — Surah Al-Anbiya 21:78

Entä Daavid ja Salomo. Kun he antoivat tuomionsa eräästä pellosta, jonka ihmisten vuohet olivat yön aikana tallanneet, Me olimme heidän tuomionsa todistajana

Verse 79 — Surah Al-Anbiya 21:79

Niin saatoimme Salomon ymmärtämään tapauksen ja kummallekin annoimme viisautta ja tietoa. Me alistimme lakeihimme vuoret ja linnut, jotka yhdessä Daavidin kanssa julistivat kunniaamme. Juuri Me saimme tämän aikaan

Verse 80 — Surah Al-Anbiya 21:80

Me opetimme häntä myös valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siitä kiitollisia

Verse 81 — Surah Al-Anbiya 21:81

Ja Salomon Me opetimme käyttämään myrskytuulia, jotka Hänen käskystänsä puhalsivat sen maan ylitse, jonka olimme siunannut. Me tiedämme täydellisesti kaiken

Verse 82 — Surah Al-Anbiya 21:82

Me annoimme myös hänen valtaansa muutamia villikansoja, jotka sukelsivat hänelle helmiä ja tekivät muutakin. Ja Me olimme heidän vartijanaan

Verse 83 — Surah Al-Anbiya 21:83

Muistettakoon myös Jobia, joka rukoili Herraansa: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sinä olet kaikkein armollisin armonosoittajista.»

Verse 84 — Surah Al-Anbiya 21:84

Sentähden Me kuulimme häntä ja poistimme hänen vaivansa ja annoimme takaisin hänen perheensä sekä lisäksi paljon muuta; kaiken armonamme ja kehoituksena palvelijoillemme

Verse 85 — Surah Al-Anbiya 21:85

Entä Ismael ja Idris ja Dzulkifl, jotka kaikki olivat lujia

Verse 86 — Surah Al-Anbiya 21:86

Me suljimme heidät armoomme. Totisesti, kaikki he kuuluivat hyvien joukkoon

Verse 87 — Surah Al-Anbiya 21:87

Entä sitten Joona, kun hän pyrki pois, täynnä vihaa, luullen, että emme voisi häntä saavuttaa; sitten huusikin hän ahdingostaan: »Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä, kunnia olkoon Sinulle. Totisesti, minä olen vääryyttä tehnyt.»

Verse 88 — Surah Al-Anbiya 21:88

Silloin Me vastasimme hänelle ja vapautimme hänet murheestaan. Tällä tavoin Me pelastamme uskovaiset

Verse 89 — Surah Al-Anbiya 21:89

Entä Sakarias. Hän huusi Herraansa: »Älä jätä minua yksin. Sinä olet paras perillinen.»

Verse 90 — Surah Al-Anbiya 21:90

Silloin Me vastasimme hänelle ja annoimme hänelle Johanneksen sekä teimme hänen vaimonsa hedelmälliseksi. Totisesti, he (entiset profeetat) kilpailivat keskenänsä hyvän tekemisessä ja rukoilivat Meitä toivoen ja peläten. He olivat nöyriä edessämme

Verse 91 — Surah Al-Anbiya 21:91

Muistettakoon sitä naista (Mariaa), joka suojeli viattomuuttaan, ja Me puhalsimme häneen henkeämme ja teimme hänet ja hänen poikansa ihmemerkiksi kansoille

Verse 92 — Surah Al-Anbiya 21:92

Totisesti, nämä ihmiset kuuluvat teidän uskonyhteyteenne. Ja Minä olen teidän Herranne. Palvelkaa siis Minua!»

Verse 93 — Surah Al-Anbiya 21:93

Mutta he (toiset) ovat hajaantuneet uskonyhteydestään. Kuitenkin heidän kaikkien on palattava Meidän luoksemme

Verse 94 — Surah Al-Anbiya 21:94

Joka suorittaa hyviä tekoja ja on uskovainen, hänen ponnistelunsa eivät jää tunnustusta vaille, vaan Me kirjoitamme ne muistiin

Verse 95 — Surah Al-Anbiya 21:95

Ja sellaisen kaupungin asujaimia, jonka olemme tuhonnut, on kielletty palaamasta takaisin

Verse 96 — Surah Al-Anbiya 21:96

Kunnes Goog ja Maagog päästetään irti ja ryntäävät alas kaikilta kukkuloilta

Verse 97 — Surah Al-Anbiya 21:97

Ja kun totinen lupaus lähenee täyttymystään, silloin uskottomain silmät pysähtyvät tuijottamaan kauhistuneina, ja he sanovat: »Voi meitä, me olimme totisesti välinpitämättömiä tästä; niin, me olimme jumalattomia.»

Verse 98 — Surah Al-Anbiya 21:98

Totisesti, te ja ne epäjumalat, joita te Jumalan sijasta palvelitte, olette helvetin polttoainetta. Sinne te olette menossa

Verse 99 — Surah Al-Anbiya 21:99

Jos ne olisivat olleet jumalia, eivät ne olisi sinne joutuneet, mutta kaikki ne saavat siellä iäti pysyä

Verse 100 — Surah Al-Anbiya 21:100

Siellä ne saavat parkua eivätkä ne siellä lohdutusta kuule

Verse 101 — Surah Al-Anbiya 21:101

Totisesti, ne, joille olemme jo määrännyt hyvän osan, pysyvät sieltä kaukana

Verse 102 — Surah Al-Anbiya 21:102

He eivät kuule sieltä hiiskahdustakaan, vaan saavat syventyä siihen, mihin sydämissään haluavat

Verse 103 — Surah Al-Anbiya 21:103

Suuri kauhistus ei heitä hämmennä, vaan enkelit tulevat heitä vastaan ja lausuvat: »Tämä on teidän päivänne, joka teille oli luvattu.»

Verse 104 — Surah Al-Anbiya 21:104

Sinä päivänä Me käärimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kääröksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mistä ovat tulleet. Tämä on Meitä velvoittava lupaus. Totisesti, näin tulemme tekemään

Verse 105 — Surah Al-Anbiya 21:105

Olemmehan kirjoittanut Kirjaan varoituksen jälkeen: »Totisesti, hurskaat palvelijani saavat periä maan.»

Verse 106 — Surah Al-Anbiya 21:106

Tämä on totinen sanoma niille, jotka Minua palvelevat

Verse 107 — Surah Al-Anbiya 21:107

Olemme lähettänyt sinut, oi Muhammed, vain armona maailman kansoille

Verse 108 — Surah Al-Anbiya 21:108

Sano: »Minut on määrätty julistamaan, että teidän Jumalanne on armon Jumala. Ettekö siis olisi tottelevaisia?»

Verse 109 — Surah Al-Anbiya 21:109

Mutta jos he kääntyvät pois, sano silloin: »Olen varoittanut teitä kaikkia ilman erotusta enkä tiedä, onko se, mitä teille on määrätty, lähellä vai kaukana

Verse 110 — Surah Al-Anbiya 21:110

Totisesti, Hän tietää mitä äänekkäästi puhutaan, ja Hän tietää myös, mitä te salaatte

Verse 111 — Surah Al-Anbiya 21:111

En tiedä, tuleeko siitä teille koettelemus vaiko ajallinen nautinto.»

Verse 112 — Surah Al-Anbiya 21:112

Hän lausui: »Herra, tuomitse oikeudenmukaisesti. Herramme on Armahtaja, jota kutsutaan avuksi niitä vastaan, joita he Hänen vertaisikseen asettavat.»