Finnish - Chapter 12 - Yusuf

Alif. Laam. Raa. Nama ovat selvan Kirjan sakeistoja

Olemme totisesti lahettanyt ylhaalta taman arabialaisen Koraanin, jotta te voisitte ymmartaa

Me aiomme kertoa sinulle eraan kertomuksista parhaimpia ilmaisten sen sinulle talla Koraanilla, silla tata ennen sina kuuluit niiden joukkoon, jotka olivat tietamattomia

Kun Joosef lausui isalleen: »Oi isani, olen totisesti nahnyt yksitoista kiertotahtea seka auringon ja kuun; olen nahnyt niiden kumartuvan edessani», niin

tama sanoi: »Oi poikani! Ala kerro nakyasi veljillesi, muuten he ryhtyvat salahankkeisiin sinua vastaan. Saatana on totisesti ihmissuvun ilmeinen vihollinen

Talla tavoin on Herrasi valitseva sinut ja opettava sinulle naiden tapahtumien selityksen, ja Han on taysin kasin siunaava sinut ja Jaakobin lapset, niinkuin Han tata ennen siunasi esi-isasi Aabrahamin ja Iisakin. Totisesti, sinun Herrasi on tietava, viisas.»

Joosefin ja hanen veljiensa kertomuksessa on todella selvat merkit niille, jotka tutkistelevat

Niinpa he lausuivat: »Todellakin Joosef veljensa kera on isallemme rakkaampi kuin me, vaikka me kuulumme samaan veljien joukkoon. Totisesti, isamme on ilmeisessa harhassa

Surmatkaa Joosef tai karkoittakaa hanet jonnekin vieraaseen maahan, jotta isanne kasvot kokonaan kaantyisivat teidan puoleenne ja teista saattaisi senjalkeen tulla onnellisia.»

Muuan heidan joukostaan sanoi: »Alkaa surmatko Joosefia, vaan laskekaa hanet jonkun kaivon pohjalle, jolloin jotkut matkamiehet kenties ottavat hanet mukaansa, jos tahdotte hankkeenne toteuttaa.»

He sanoivat: »Oi isamme, mika on syyna siihen, ettet usko meidan huostaamme Joosefia? Suommehan totisesti hanelle vain hyvaa

Laheta hanet huomenna kanssamme, niin han voi huvitella ja leikkia; kylla me vartioimme hanta visusti.»

Han vastasi: »Minua todellakin huolestuttaa lahettaa hanet teidan kanssanne, ja pelkaan suden syovan hanet, jos ette pida huolta hanesta.»

He lausuivat: »Jos susi hanet soisi, vaikka meita on nain monta, niin me silloin hukassa ensiksi olisimme.»

Kun he sitten ottivat hanet mukaansa ja sopivat siita, etta laskevat hanet kaivon pohjalle, niin Me ilmoitimme hanelle silloin: »Totisesti, Sina olet viela kerran kertova heille tasta heidan teostaan, kun he eivat sinua tunne.»

Ja illansuussa he palasivat isansa luo itkien

He sanoivat: »Oi isamme! Me juoksimme kilpaa keskenamme ja jatimme Joosefin matkatavaroittemme luokse, ja silloin susi soi hanet; mutta sina et ota uskoaksesi meita, vaikka puhumme totta.»

Ja he toivat hanen paitansa, jonka olivat tahrineet muulla verella. Jaakob sanoi: »Te olette keskenanne suunnitelleet taman. Minun on nyt totisesti hillittava mieleni, ja mina rukoilen Jumalalta apua kestaakseni asian, josta kerrotte.»

Ja matkue saapui niille tienoin ja lahetti kaivolle vedenkantajan, joka laski sankonsa siihen. Han huudahti: »Mika onni! Taallahan on poika.» He ottivat hanet talteen kuin kauppatavaran, mutta Jumala tiesi, mita he tekivat

Ja he moivat hanet halvalla hinnalla, muutamista hopearahoista; silla han oli heille rasitukseksi

Ja egyptilainen, joka hanet osti, sanoi vaimolleen: »Pida hanet vieraan arvossa! Hanesta saattaa olla meille hyotya, tai ehkapa otamme hanet omaksi pojaksemme.» Talla tavoin Me annoimme Joosefille tuossa maassa olinpaikan opettaaksemme hanelle naiden tapahtumien selityksen. Jumala ilmaisee itsensa kaskyssaan, mutta useimmat ihmiset eivat sita ymmarra

Ja kun Joosef paasi miehuutensa tayteen voimaan, Me annoimme hanelle viisauden ja ymmarryksen. Juuri talla tavoin me palkitsemme ne, jotka hyvaa tekevat

Ja nainen, jonka talossa Joosef asui, halusi taman antautuvan hanelle, ja han sulki ovet ja sanoi: »Tule luokseni, joudu.» Han vastasi: »Jumala on minun turvani. Totisesti, Herrani on suonut minulle asumuksista parhaan, ja vaaramieliset eivat milloinkaan menesty.»

Ja nainen oli lujasti paattanyt saada Joosefin, ja tama olisi suostunut haneen, ellei olisi nahnyt Herransa voimaa. Tama tapahtui siina tarkoituksessa, etta Me olisimme voinut torjua synnin ja riettauden hanen luotaan. Totisesti, han oli Meidan uskollisia palvelijoitamme

Ja he juoksivat kilpaa ovelle. Silloin nainen repi hanen paitansa rikki takaa, ja he tapasivat molemmat hanen aviomiehensa lahella ovea. Nainen huudahti: »Mika muu on sellaisen palkka, joka toivoo pahaa vaimollesi, kuin vankila tai tuskallinen rangaistus?»

Joosef sanoi: »Han se halusi vietella minut.» Eras vaimon huonekuntaan kuuluva todisti: »Jos hanen paitansa on revitty edesta, niin nainen puhuu totta ja mies valehtelee

Mutta jos hanen paitansa on revitty takaa, niin nainen valehtelee ja mies puhuu totta.»

Kun aviomies siis huomasi, etta paita oli revitty takaa, han lausui: »Totisesti, tama on sinun naisellisia juoniasi. Teidan viekkautenne on suuri

Oi Joosef! Ala valita tasta. Ja sina, vaimo, pyyda anteeksi syntiasi! Totisesti, sina kuulut syntisten joukkoon.»

Ja kaupungin naiset sanoivat: »Paallikon vaimo haluaa nuoren palvelijansa antautuvan hanelle, han on mielettomasti rakastunut mieheen. Totisesti, huomaamme hanen selvasti hairahtuneen.»

Mutta kun vaimo kuuli heidan puheistaan, han kutsutti heidat luokseen ja valmisti heille aterian, ja han antoi kullekin veitsen ja sanoi: »Joosef, tule heidan eteensa.» Kun he nakivat hanet, he ylistivat hanta suuresti, haavoittivat kasiaan ja huudahtivat: »Pyha Jumala! Tama ei ole ihmisolento. Hanhan ei voi olla muu kuin yleva enkeli.»

Vaimo lausui: »Juuri hanen tahtensa te soimasitte minua, ja totta on, etta mina halusin hanen antautuvan itselleni, mutta han varjeli itsensa. Mutta jos han ei tee sita, mita mina vaadin, niin totisesti hanet pannaan vankilaan ja han on kuuluva kunniattomien joukkoon.»

Joosef sanoi: »Herra, vankila on minulle mieluisampi kuin se, mihin he minua viettelevat, ja ellet Sina kaanna minusta heidan aikeitaan, niin he houkuttelevat minut puoleensa, ja joudun pimitettyjen joukkoon.»

Senvuoksi Jumala kuuli hanen rukouksensa ja torjui hanesta heidan aikeensa. Totisesti, Han on kaikkikuuleva, kaikkitietava

Silloin he kaikista merkeista huolimatta harkitsivat parhaaksi panna hanet joksikin aikaa vankilaan

Ja kaksi nuorta miesta joutui vankilaan hanen kanssaan. Toinen heista sanoi: »Uneksin pusertavani viinia.» Ja toinen lausui: »Mina uneksin kantavani leipaa paani paalla ja lintujen syovan sita. Selita tama meille; me naemme totisesti, etta olet niita, jotka tekevat hyvaa.»

Joosef vastasi: »Teille kahdelle ei ennateta tuoda sita ruokaa, jota ravinnoksenne annetaan, silla mina olen lopettanut unienne selityksen ennenkuin teille tuodaan ruokaa. Silla taman Herrani on minulle opettanut. Mina olen luopunut sellaisten ihmisten opista, jotka eivat usko Jumalaan ja ovat niita, jotka kieltavat tulevan elaman

Mina seuraan isieni Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin uskoa. Meidan ei ole sallittua asettaa ketaan Jumalan rinnalle. Tama on Jumalan armo meille ja koko ihmissuvulle, mutta useimmat eivat ole kiitollisia

Vankitoverini! Onko parempi, etta on useita eri jumalia vai yksi ainoa Jumala, kaikkivaltias

Ne, joita Jumalan ohella palvelette, ovat pelkkia nimia, jotka te ja teidan esi-isanne ovat keksineet; Jumala ei ole siihen ylhaalta valtuutta antanut. Tuomio kuuluu Jumalalle yksin. Han on maarannyt, ettette ketaan muuta palvele kuin yksin Hanta. Tama on oikea usko, mutta useimmat ihmiset eivat sita kasita

Vankitoverini! Toinen teista on viela tarjoava viinia herransa juotavaksi, mutta toinen hirtetaan, ja linnut tulevat syomaan hanen paataan. Nain on paatetty asia, jota kyselitte.»

Ja han sanoi sille naista kahdesta, jonka luuli pelastuvan: »Muistuta minusta herrallesi!» Mutta saatana sai hanet unohtamaan herrallensa muistuttamisen; niin Joosef sai jaada vankilaan useiksi vuosiksi

Ja kuningas sanoi: »Nain unta seitsemasta lihavasta lehmasta, ja seitsemasta laihasta, jotka soivat edelliset; ja nain seitseman vihantaa tahkaa ja yhta monta kuivaa. Oi johtomieheni, selittakaa minulle nakyni, jos pystytte unia tulkitsemaan.»

He vastasivat: »Nama ovat sekavia unia, emmeka me pysty selittamaan sellaisia.»

Silloin se, joka oli pelastunut (vankilasta), muisti nyt pitkan ajan kuluttua asian ja sanoi: »Olen ilmoittava teille selityksen, lahettakaa minut matkaan (Joosefin luo).»

»Joosef! Sina, joka puhut totuutta! Selita meille uni seitsemasta lihavasta lehmasta, jotka seitseman laihaa soi, seka seitsemasta vihannasta tahkasta ja seitsemasta kuivasta, voidakseni palata heidan luokseen ja he saisivat tietaa selityksena

Han vastasi: »Teidan tulee hoitaa viljelyksenne seitsemana vuonna kuten tavallisesti, mutta minka korjaatte, jattakaa tahkiin, paitsi pienta osaa, jonka syotte

Senjalkeen on tuleva seitseman hyvin ankaraa vuotta; ne nielevat sen, minka olitte panneet niiden varalle saastoon, paitsi pienta osaa, joka teidan tulee varata siemeneksi

Naiden jalkeen on tuleva vuosi, jolloin ihmiset saavat sadetta ja voivat pusertaa rypaleita.»

Ja kuningas lausui: »Tuokaa hanet luokseni!» Mutta kun lahetti tuli hanen tykonsa, han sanoi: »Palaa takaisin herrasi luo ja kysy hanelta, kuinka on niiden naisten laita, jotka haavoittivat kasiaan. Totisesti, Herrani tuntee hyvin heidan aikeensa.»

Ja kuningas sanoi: »Mita ajattelitte, kun halusitte Joosefin vietella?» He vastasivat: »Pyha Jumala, me emme tieda hanesta mitaan pahaa!» Paamiehen vaimo lausui: »Nyt on totuus tullut ilmi. Mina halusin hanet vietella, han kuuluu rehellisiin

Sanon taman siksi, etta han tietaisi, etten mina valehtele hanen poissaollessaan, ja koska Jumala ei anna johdatustaan niille, jotka ovat petollisia

Enka voi sanoa, etta sieluni olisi vapaa (synnista),silla totisesti sielu on altis pahaan, paitsi milloin Herrani osoittaa armoaan. Totisesti, Herrani on anteeksiantavainen, armollinen.»

Silloin kuningas sanoi: »Tuokaa Joosef luokseni. Aion ottaa hanet omaan palvelukseeni.» Ja puhuttuaan hanen kanssaan kuningas sanoi: »Sinulla on tasta paivasta valtaa ja luottamusta luonamme.»

Joosef vastasi: »Maaraa valtakunnan aarteet minun hoitooni, mina olen totisesti valpas, viisas.»

Nain Me annoimme Joosefille maassa aseman, niin etta han saattoi asettua minne halusi. Me osoitamme armoamme kenelle tahdomme, emmeka haaskaa niiden palkkaa, jotka hyvaa tekevat

Ja totisesti, niiden palkka tulevana paivana on oleva suurempi, jotka uskovat ja harjoittavat hartautta

Ja Joosefin veljet saapuivat hanen luokseen; he astuivat hanen eteensa, jolloin han tunsi heidat, mutta he eivat tunteneet hanta

Ja kun han oli saanut valmiiksi heidan kuormansa, han lausui: »Tuokaa luokseni veljenne, joka on isanne luona; etteko nae, etta mina annan tayden mitan ja olen vieraanvarainen isanta

Mutta ellette tuo hanta luokseni, en teille mitaan mittaa, alkaaka silloin lahestyko minua.»

He vastasivat: »Tahdomme kernaasti pyytaa hanen isaltaan hanta mukaamme, teemme totisesti niin.»

Ja Joosef sanoi palvelijoilleen: »Pankaa heidan rahansa heidan matkatavaroittensa joukkoon, niin etta he huomaavat sen, kun he palaavat kotiinsa, jotta he palaisivat takaisin.»

Kun he sitten tulivat isansa luokse, he sanoivat: »Oi isamme, meilta on evatty (enempi) viljanosto; laheta siksi veljemme meidan mukanamme, jotta meille viljaa mitattaisiin; me vartioimme hanta huolellisesti.»

Han vastasi: »Voinko uskoa hanet huostaanne paremmin kuin aikaisemmin teille uskoin hanen veljensa. Mutta Jumala on paras vartija; Han on laupiaista armollisin.»

Ja kun he avasivat tavaransa, he huomasivat rahansa heille palautetuiksi. He sanoivat: »Oi isamme, saatammeko toivoa enempaa? Tassa ovat palautetut rahamme, nyt hankimme viljaa perheellemme, huolehdimme veljestamme ja saamme yhden kamelin kuorman enemman. Tama maara ei riita.»

Isa lausui: »En aio lahettaa hanta kanssanne, ennenkuin Jumalan edessa lupaatte tuoda hanet varmasti takaisin minulle, elleivat olosuhteet teita siita esta.» Kun he olivat antaneet hanelle vakuutuksensa, han sanoi: »Jumala pitakoon voimassa sen, mita sanoimme.»

Ja han sanoi viela: »Oi poikani, alkaa menko kaupunkiin samasta portista, vaan menkaa eri porteista; ja mina en voi auttaa teita vahaakaan Jumalaa vastaan. Ratkaisu on yksin Jumalan kasissa. Haneen mina asetan luottamukseni, ja Haneen luottakoot kaikki, jotka toivoen luottavat.»

Ja kun he menivat sisalle kaupunkiin siten kuin heidan isansa oli maarannyt, se ei voinut heita vahaakaan auttaa Jumalaa vastaan; mutta tayttyi Jaakobin sydamessa asunut toivomus. Totisesti, hanella oli tieto, koska Me olimme hanta opettanut, mutta useimmat ihmiset eivat sita kasita

Ja kun he saapuivat Joosefin eteen, han otti (nuorimman) veljensa luokseen ja sanoi: »Mina olen todella sinun veljesi, siksi ala murehdi sita, mita he ovat tehneet.»

Ja kun han antoi valmistaa heidan kuormiaan, eras (palvelijoista) katki pikarin hanen veljensa matkatavaroihin. Senjalkeen eras huutaja huusi: »Hoi, matkamiehet! Te olette varmasti varkaita!»

He kaantyivat taakseen ja sanoivat: »Mita teilta on kadonnut?»

He sanoivat: »Meilta on kadonnut kuninkaan hopeapikari, ja ken hankkii sen takaisin, saa palkinnokseen kamelin kuorman; sen mina takaan.»

He sanoivat: »Jumalan nimessa, te tiedatte varsin hyvin. etta me emme ole tulleet tanne pahaa tekemaan ja ettemme ole varkaita.»

Miehet kysyivat: »Minka korvauksen sitten annatte, jos valehtelette?»

Veljekset vastasivat: »Kenen kuormasta pikari loydetaan, saa itse olla korvauksena. Taten me palkitsemme kelvottomia.»

Silloin mies alkoi etsia ensin heidan sakeistaan ja sitten nuorimman veljen, ja han veti sen esiin taman sakista. Talla tavoin Me annoimme Joosefin turvautua juoneen; Han ei olisi voinut pidattaa veljeaan kuninkaan lain nojalla, ellei Jumala olisi niin tahtonut. Me kohotamme arvossa kenet tahdomme. Ja kaikkien tietavien ylapuolella on Kaikkitietava

He sanoivat: »Jos han varastaa, niin totisesti on hanen veljensa varastanut jo ennen hanta.» Silloin Joosef katki oikean asianlaidan sydameensa, eika ilmaissut sita heille. Han sanoi itsekseen: »Te olette itse sitakin pahempia, mutta Jumala tuntee parhaiten teidan syytoksenne.»

Veljet sanoivat: »Oi herra, hanella on vanha isa, hyvin iakas. Ota siis joku meista taman asemesta, silla totisesti me havaitsemme, etta olet hyva ihminen.»

Han vastasi: »Jumala varjelkoon meita pidattamasta ketaan muuta kuin sen, jonka hallusta loysimme tavaramme. Jos tekisimme niin, olisimme totisesti vaaramielisia.»

Menetettyaan toivon veljensa pelastamisesta he vetaytyivat syrjaan neuvottelemaan keskenansa. Vanhin heista lausui: »Etteko muista, etta isanne otti teilta Jumalan edessa lupauksen ja etta jo aikaisemmin rikoitte Joosefin suhteen? En ikina aio lahtea taalta ennen kuin isani niin kaskee tai Jumala tuomitsee asian hyvakseni, silla Han on paras tuomari

Palatkaa te isanne luo ja sanokaa: »Isa, totisesti poikasi on tehnyt varkauden, ja me emme todistaneet muuta kuin minka tiesimme emmeka voineet vartioida nakymattomia asioita

Kysy kaupungista, jossa olimme, tai matkueelta, jonka mukana tulimme. Luota siihen, etta me puhumme taytta totta.»

Han (isa) vastasi: »Ei, te olette itse keksineet taman jutun. Minun on kestettava tama karsivallisesti, Ehka Jumala palauttaa heidat kaikki yhdessa. Totisesti, Han on kaikkitietava, kaikista viisain.»

Ja han kaantyi heista pois ja sanoi: »Voi, miten surenkaan Joosefia!» Ja hanen silmansa olivat tulvillaan kyyneleita sen murheen vuoksi, jonka han tukahdutti

He sanoivat: »Jumalan nimessa! Sina et herkea muistelemasta Joosefia, ennen kuin kokonaan menehdyt tai kuolet.»

Han vastasi: »Mina ilmaisen vain Jumalalle suuren suruni ja tuskani, ja Hanelta saan tietaa sellaista, mita te ette tieda

Poikani, lahtekaa etsimaan Joosefia ja hanen veljeaan, alkaaka epailko Jumalan armoa. Totisesti, eivat ketkaan muut kuin uskottomat meneta luottamustaan Jumalan armoon.»

Palattuaan taman jalkeen Joosefin luokse he sanoivat: »Armollinen herra, onnettomuus on kohdannut meita ja kansaamme, ja meilla on mukanamme vain hieman varoja. Mutta anna meille kuitenkin taysi mitta, ole meille armelias, silla totisesti Jumala on palkitseva armeliaita.»

Han vastasi: »Tiedatteko, mita teitte Joosefille ja hanen veljelleen, kun olitte ymmartamattomia?»

He sanoivat: »Oletko sina todella Joosef?» Han vastasi. »Mina olen Joosef, ja tama on veljeni. Jumala on ollut meita kohtaan hyva. Totisesti, Jumala ei tee tyhjaksi niiden palkintoa, jotka hyvaa tekevat, kuten ei niidenkaan, jotka hartautta harjoittavat ja ovat karsivallisia

He sanoivat: »Jumalan nimessa, Han on nostanut sinut meidan ylapuolellemme, ja me olemme olleet totisesti syntisia.»

Han vastasi: »Alkoon teita soimattako tana paivana. Jumala on antava teille anteeksi, silla Han on laupiaista armollisin

Ottakaa tama paitani ja asettakaa se isani kasvoille, niin han on saava nakonsa takaisin. Ja tuokaa koko perheenne minun luokseni.»

Kun matkue (vasta) lahti, heidan isansa (kotona) lausui: »Totisesti, mina olen tuntevinani Joosefin tuoksun, mutta te ehka sanotte, etta mina olen jarjiltani.»

He (kotivaki) vastasivat: »Jumalan nimessa, sina olet totisesti yha vanhan luulosi vallassa.»

Kun sitten ilosanoman tuoja saapui ja asetti paidan Jaakobin kasvoille, han sai nakonsa takaisin. Han lausui: »Enko teille sanonut, etta sain Jumalalta tietaa sellaista, mita te ette tienneet?»

He sanoivat: »Oi isamme, ano anteeksi syntejamme, silla me olemme totisesti syntisia.»

Han vastasi: »Mina olen aikanani anova teille anteeksiantoa Herraltani. Totisesti, Han on kaikille anteeksiantavainen, armollinen.»

Kun he sitten saapuivat Joosefin eteen, tama otti vanhempansa luokseen ja sanoi: »Asettukaa Egyptiin taydessa turvassa, Jumalan tahdon mukaan.»

Ja han asetti vanhempansa valtaistuimelle, mutta he kumartuivat maahan hanen edessaan. Han lausui: »Oi isani! Tama on selitys vanhaan uneeni, Jumala on antanut sen kayda toteen. Han teki hyvin minua kohtaan, kun Han vapautti minut vankilasta ja toi teidat eramaasta tanne, senjalkeen kuin saatana oli nostanut riidan minun ja veljieni valille. Totisesti, Herrani tietaa tarkoin, mita han tahtoo. Han on totisesti kaikkitietava, viisain kaikista

Herra! Sina olet jo antanut minulle valtaa ja opettanut minua selittamaan tapaukset. Taivaitten ja maan Luoja! Sina olet auttajana tassa maailmassa ja tulevassa. Salli minun kuolla oikeauskoisena (muslimina) ja liita minut hyvien joukkoon!»

Tama on muuan sinulle tuntemattomista kertomuksista, joita olemme sinulle esittanyt, silla sina et ollut heidan lahellaan, kun he suunnittelivat tekojaan ja punoivat juoniaan

Mutta useimmat ihmiset eivat usko sinun tahdostasi huolimatta

Et sina liioin pyyda heilta palkkaa sentahden. Tama on vain kehoitus kaikille maailman ihmisille

Kuinka monta merkkia onkaan taivaassa ja maan paalla, joiden ohi he kulkevat niista piittaamatta

Ovatko he turvassa Jumalan kaikkia kohtaavalta tuomiolta tahi viimeisen hetken akilliselta saapumiselta silloin, kun he eivat sita aavista

Sano (oi Muhammed): »Tama on minun tieni, mina kutsun teita Jumalan luo, silla minulla on johdatus, kuten niillakin, jotka minua seuraavat. Kunnia olkoon Jumalalle. Mina en ole kuuluva pakanoitten joukkoon.»

Ennen sinua Me lahetimme ainoastaan kaupunkien asukkaitten keskuudesta miehia, joille ilmoitimme kaskymme. Eivatko he ole kiertaneet maailmaa ja nahneet, millaisen lopun saivat ne, jotka ennen heita elivat? Niiden tuleva koti on parempi, jotka hartautta harjoittavat. Etteko jo ymmarra

Kun lahettilaamme joutuivat epatoivoon ja kansa alkoi luulla, etta heille oli puhuttu valheita, silloin Me tulimme heidan avukseen. Niin Me pelastimme kenet halusimme, eika Meidan rangaistustamme voida torjua saavuttamasta syntisia ihmisia

Totisesti, naissa kertomuksissa on opetus ymmartavaisille ihmisille. Tama ei ole sepitetty satu, vaan vahvistus ennen tapahtuneelle, selitys kaikkeen seka johdatus ja armonosoitus niille, jotka uskovat