Verse 1 — Surah Ibrahim 14:1
Aliif, Laam, Raa. Tama on Kirja, jonka Me olemme sinulle lahettanyt, jotta voisit johtaa ihmissuvun Herran luvalla pimeydesta vaikeuteen, kaikkivaltiaan, ylistetyn tielle
Verse 2 — Surah Ibrahim 14:2
Yksin Jumalalle kuuluu kaikki, mika on taivaassa, ja kaikki, mika on maan paalla. Voi uskottomia, silla heita kohtaa ankara tuska
Verse 3 — Surah Ibrahim 14:3
He pitavat parempana taman maailman elamaa kuin tulevaa, estavat toisia kulkemasta Jumalan tieta ja koettavat tehda sen mutkaiseksi. He ovat kauaksi harhaantuneet
Verse 4 — Surah Ibrahim 14:4
Me emme laheta ainoatakaan lahettilasta, joka ei puhuisi kansansa kielta voidakseen asiat selvittaa. Jumala antaa kenen haluaa joutua kadotukseen, ja Han antaa johdatuksensa kenelle tahtoo. Han on kaikkivaltias, kaikkiviisas
Verse 5 — Surah Ibrahim 14:5
Ja totisesti Me lahetimme Mooseksen mukanaan Meidan merkkimme ja sanoimme hanelle: »Johdata kansasi pimeydesta vaikeuteen ja muistuta heita Jumalan paivista.» Totisesti, tassa on merkit jokaiselle, jolla on runsaasti kestavyytta ja kiitollisuutta
Verse 6 — Surah Ibrahim 14:6
Ja Mooses lausuikin kansalleen: »Muistakaa, miten Jumala siunasi teita, kun Han pelasti teidat Faraon kansan keskuudesta, joka oli saattanut teidat mita suurimpiin karsimyksiin; he surmasivat poikanne ja antoivat naistenne elaa!» Talla tavoin Herranne kuritti teita ankarasti
Verse 7 — Surah Ibrahim 14:7
Ja Herranne julisti teille: »Totisesti, jos olette kiitollisia, niin annan teille lisaa, mutta jos olette uskottomia, niin Minun tuomioni on oleva mita ankarin.»
Verse 8 — Surah Ibrahim 14:8
Ja Mooses lausui: »Jos te olisittekin uskottomia - te ja kaikki, jotka maan paalla asuvat - niin Jumala on totisesti riippumaton, ylistetty.»
Verse 9 — Surah Ibrahim 14:9
Eiko teille ole kerrottu ennen teita elaneista - Nooan ja Aadin ja Tamuudin kansoista, ja heidan jalkeensa elaneista? Vain Jumala yksin heidat tuntee. Heidan lahettilaansa tulivat heidan luokseen selvin tunnusmerkein, mutta he sulkivat kasillaan heidan suunsa ja sanoivat: »Totisesti, me emme usko siihen, mita tuomaan teidat on lahetetty, ja epailemme sita, mihin meita kutsutte hammentaaksenne meita.»
Verse 10 — Surah Ibrahim 14:10
Heidan sananjulistajansa lausuivat: »Epailetteko Jumalaa, taivaitten ja maan Luojaa. Han kutsuu teita antaakseen teille syntinne anteeksi, ja Han odottaa teita maarattyyn hetkeen saakka.» He vastasivat: »Te olette vain ihmisolentoja kuten mekin. Te haluatte kaantaa meidat siita, mita isamme palvelivat; tuokaa siksi meille selva todistus.»
Verse 11 — Surah Ibrahim 14:11
Heidan lahettilaansa vastasivat heille: »Me olemme vain samanlaisia ihmisolentoja kuin tekin, mutta Jumala on hyva niille palvelijoillensa, joille tahtoo olla. Me emme saata hankkia itsellemme arvovaltaa muutoin kuin Jumalan luvalla; ja Jumalaan uskovaiset luottakoot
Verse 12 — Surah Ibrahim 14:12
Ja mita syyta meilla olisi olla luottamatta Jumalaan, joka on johtanut meita teillamme; ja totisesti me pysymme lujina siita pahasta huolimatta, mita te meille tuotatte. Jumalaan luottakoot ne, jotka keneenkaan luottavat
Verse 13 — Surah Ibrahim 14:13
Ja uskottomat sanoivat sananjulistajilleen: »Totisesti, me ajamme teidat pois maastamme, tai teidan on palattava meidan uskoomme.» Silloin heidan Herransa ilmoitti heille: »Totisesti, Me havitamme ne, jotka ovat vaaramielisia
Verse 14 — Surah Ibrahim 14:14
ja heidan jalkeensa Me annamme teille heidan asuinsijansa maan paalla. Nain teemme niille, joilla on Jumalanpelko seistessaan Minun edessani ja jotka kavahtavat Minun uhkaustani.»
Verse 15 — Surah Ibrahim 14:15
Ja lahettilaat anoivat ratkaisua, ja jokainen hirmuvaltias, totuuden vastustaja joutui kadotukseen
Verse 16 — Surah Ibrahim 14:16
Han on joutuva helvettiin, ja hanet pannaan juomaan saastaista vetta
Verse 17 — Surah Ibrahim 14:17
Han ottaa sita siemauksen toisensa jalkeen, mutta tuskin han kykenee sita nielemaan, ja kuolema uhkaa hanta joka taholta, mutta han ei kuole. Tata seuraa viela ankarampi tuomio
Verse 18 — Surah Ibrahim 14:18
Nain on niiden laita, jotka kayvat uskottomiksi Herrallensa: heidan tekonsa ovat kuin tuhka, johon tuuli on puhaltanut myrskyisena paivana. He eivat kykene hallitsemaan tekojaan. Tama on suurta harhaantumista
Verse 19 — Surah Ibrahim 14:19
Etko ole ajatellut, etta Jumala on luonut taivaat ja maan totuuden voimalla? Han voi jos tahtoo tuhota teidat ja aikaansaada uuden luomisen
Verse 20 — Surah Ibrahim 14:20
Se ei tuota mitaan vaikeutta Jumalalle
Verse 21 — Surah Ibrahim 14:21
Ja he saapuvat kaikki Jumalan eteen, ja heikot sanovat niille, jotka ovat olleet ylpeita: »Totisesti me seurasimme teita voitteko auttaa meita valttamaan edes osan Jumalan rangaistusta?» He vastaavat: »Jos Jumala olisi antanut meille johdatuksensa, niin me olisimme voineet ohjata teita. Meille on yhdentekevaa, huudammeko vai pysymmeko karsivallisina; meille ei ole mitaan pelastusta.»
Verse 22 — Surah Ibrahim 14:22
Kun asia on ratkaistu, niin saatana on sanova: »Totisesti, Jumala antoi teille lupauksen, joka oli tosi, ja mina myoskin annoin teille lupauksen, mutta mina rikoin sen, silla minulla ei ollut teihin muuta valtaa kuin kutsua teita, ja te vastasitte kutsuuni. Alkaa siksi soimatko minua, vaan soimatkaa itseanne. Mina en voi pelastaa teita, etteka te kykene pelastamaan minua. Mina kiellan ehdottomasti kaiken sen, mihin aikaisemmin teitte minut osalliseksi.» Totisesti, vaaramielisia kohtaa tuskallinen tuomio
Verse 23 — Surah Ibrahim 14:23
Mutta ne, jotka uskovat ja harjoittavat hyvia tekoja, saavat astua puutarhoihin, joissa purot solisevat, ja siella he saavat asua Herransa luvalla. Heidan tervehdyksensa on siella oleva: »Rauha!»
Verse 24 — Surah Ibrahim 14:24
Etko ole huomannut, miten Jumala esittaa vertauksen pyhasta sanasta? Se on kuin oivallinen puu, jonka juuret ovat lujassa ja jonka oksat ojentuvat taivaaseen
Verse 25 — Surah Ibrahim 14:25
Herransa kaskysta se tuottaa hedelmia jokaisena vuodenaikana. Ja Jumala esittaa edelleen vertauksia ihmisille, etta he painaisivat ne mieleensa
Verse 26 — Surah Ibrahim 14:26
Ja pahuuden sana on verrattavissa kelvottomaan puuhun, joka on kiskaistu irti maasta eika voi seisoa pystyssa
Verse 27 — Surah Ibrahim 14:27
Jumala vahvistaa uskovaisia vakevalla sanalla seka taman maailman elamassa etta tulevassa. Ja Jumala antaa vaaramielisten joutua kadotukseen, silla Jumala tekee tahtonsa mukaan
Verse 28 — Surah Ibrahim 14:28
Etko ole tarkannut niita, jotka ovat palkinneet kiittamattomyydella Jumalan siunauksen ja johtaneet kansansa turmioon
Verse 29 — Surah Ibrahim 14:29
He joutuvat helvettiin, ja se on tukala asuinpaikka
Verse 30 — Surah Ibrahim 14:30
Ja he ovat asettaneet Jumalalle vertaisia johtaakseen ihmisia harhaan Hanen tieltaan. Sano: »Nauttikaa aikanne; totisesti te olette menossa suoraan tuleen.»
Verse 31 — Surah Ibrahim 14:31
Sano uskovaisille palvelijoilleni, etta he edelleen suorittavat rukouksensa ja antavat seka salassa etta julkisesti almuja siita, mita Me olemme heille suonut, ennenkuin saapuu paiva, jolloin ei enaa ole vaihtokauppaa tai salaista suosimista
Verse 32 — Surah Ibrahim 14:32
Jumala on luonut taivaat ja maan ja Han lahettaa taivaasta sateen maan paalle ja siten kasvattaa hedelmia teidan ravinnoksenne. Han alistaa valtaanne laivan, niin etta se Hanen kaskystaan purjehtii merella, ja myos virrat Han on tehnyt teille alamaisiksi
Verse 33 — Surah Ibrahim 14:33
Auringon ja kuun Han on pannut teita palvelemaan, ja ne liikkuvat maarattyja lakeja noudattaen. Ja teidan hyvaksenne Han on saatanyt yon ja paivan
Verse 34 — Surah Ibrahim 14:34
Han antaa teille kaikkea, mita Hanelta pyydatte; ja jos teidan pitaisi laskea Jumalan armonosoitukset, niin ette kykenisi niita luettelemaan. Totisesti, ihminen on perin vaaramielinen, kiittamaton
Verse 35 — Surah Ibrahim 14:35
Muista, mita Aabraham lausui: »Herra! Tee tama kaupunki turvalliseksi ja pelasta minut ja lapseni palvelemasta epajumalia
Verse 36 — Surah Ibrahim 14:36
Herra, he ovat totisesti johtaneet suuren joukon ihmisia kadotukseen, mutta ken ikina seuraa minua, han kuuluu joukkooni, ja jos joku ei minua tottele, niin Sina totisesti olet anteeksiantavainen, armollinen
Verse 37 — Surah Ibrahim 14:37
Herra, mina olen asettanut eraita jalkelaisiani asumaan tahan laaksoon, jossa ei ole maanviljelysta, Sinun Pyhakkosi laheisyyteen, Herra, jotta he saattaisivat suorittaa rukouksensa. Anna siis ihmisten sydanten taipua heidan puoleensa ja suo heille hedelmia, jotta he olisivat kiitollisia
Verse 38 — Surah Ibrahim 14:38
Herra! Totisesti Sina tiedat, mita me salaamme ja mita me tuomme julki. Jumalalta ei ole mikaan salattua, ei maan paalla eika avaruudessa
Verse 39 — Surah Ibrahim 14:39
Kaikki ylistys kuuluu Jumalalle, joka vanhuudessani antoi minulle Ismaelin ja lisakin. Totisesti, Herra kuulee rukouksen
Verse 40 — Surah Ibrahim 14:40
Herra, suo, etta mina horjumatta suorittaisin rukoukseni ja samoin jalkelaiseni; Herra, kuule rukoukseni
Verse 41 — Surah Ibrahim 14:41
Herra! Anna anteeksi minulle ja vanhemmilleni seka uskovaisille tuomion paivana.»
Verse 42 — Surah Ibrahim 14:42
Ala luule, etta Jumala valinpitamattomana katselee vaaramielisten tekoja. Han ainoastaan siirtaa heidan tuomionsa siihen paivaan, jolloin heidan katseensa tulee liikkumattomaksi
Verse 43 — Surah Ibrahim 14:43
Silloin he ryntaavat eteenpain paat kohotettuina eivatka kykene liikuttamaan silmiaan, ja heidan sydamensa tulevat tyhjiksi
Verse 44 — Surah Ibrahim 14:44
Varoita ihmissukua siita paivasta, jolloin tuomio on sita kohtaava; vaaramieliset sanovat silloin: »Oi Herra! Anna meille armo lyhyeksi ajaksi, jotta voisimme vastata kutsuusi ja seurata lahettilaita.» »Etteko tata ennen vannoneet, ettei mikaan vetaisi teita turmioon
Verse 45 — Surah Ibrahim 14:45
Ja te asuitte niiden asumuksissa, jotka turmelivat sielunsa. Ja teille ilmoitettiin selvasti, miten Me sellaisia kohtelemme, ja totisesti Me esitimme siita teille esimerkkeja.»
Verse 46 — Surah Ibrahim 14:46
Ja totisesti, he laativat suunnitelmiaan, mutta Jumalan vallassa ovat heidan hankkeensa, eika niilla olisi vuoria kyetty siirtamaan
Verse 47 — Surah Ibrahim 14:47
Alkaa siis luulko, etta Jumala rikkoo lahettilailleen antamansa lupaukset. Totisesti, Jumala on mahtava. Hanella on valta saattaa asiat oikealle tolalleen
Verse 48 — Surah Ibrahim 14:48
Se tapahtuu sina paivana, jolloin maa uudeksi vaihtuu ja samoin taivaat, ja jolloin ihmiset seisovat Jumalan, ainoan, kaikkivaltiaan edessa
Verse 49 — Surah Ibrahim 14:49
Olet nakeva, miten syntiset sina paivana kytketaan kahleilla yhteen
Verse 50 — Surah Ibrahim 14:50
Tulikiventuoksuiset ovat heidan vaatteensa, ja tuli peittaa heidan kasvonsa
Verse 51 — Surah Ibrahim 14:51
silla Jumala maksaa jokaiselle sielulle ansion mukaan. Totisesti, Jumala on tilinteossaan nopea
Verse 52 — Surah Ibrahim 14:52
Tama on sanoma koko ihmissuvulle, jotta se ottaisi vaarin ja tietaisi, etta Han on ainoa Jumala, ja etta ymmartavaiset taman muistaisivat