Back to Languages

Finnish - Chapter 21 - Al-Anbiya

Translation by Unknown — Permalink

Verse 1 — Surah Al-Anbiya 21:1

Tilinteko lahestyy ihmisia, mutta suruttomina he kaantyvat pois

Verse 2 — Surah Al-Anbiya 21:2

Heidan Herraltaan ei tule yhtakaan uutta varoitusta, jota he kuuntelisivat pilkkaa tekematta

Verse 3 — Surah Al-Anbiya 21:3

Heidan sydamensa ovat huolettomat, ja vaaramieliset juttelevat salaa ja sanovat: »Tama mies on vain ihmisolento kuten tekin. Sallitteko siis hanen lumouksensa vaikuttaa itseenne vaikka havaitsette sen?»

Verse 4 — Surah Al-Anbiya 21:4

Han vastasi: »Herrani tietaa, mita puhutaan taivaassa tai maan paalla, koska Han on kaikkivaltias, kaikkitietava.»

Verse 5 — Surah Al-Anbiya 21:5

Mutta he sanovat: »Tama on vain unennakojen sekasotkua. Han on taman keksinyt. Han on runoilija. Esittakoon sen vuoksi meille tunnusmerkin, kuten entisetkin lahettilaat tekivat.»

Verse 6 — Surah Al-Anbiya 21:6

Eivathan ennen heita nekaan kaupungit uskoneet, jotka me tuhosimme. Ottaisivatko siis nama uskoakseen

Verse 7 — Surah Al-Anbiya 21:7

Ennen sinuakin lahetimme vain ihmisia, joille annoimme ilmestyksemme. Kysykaa siis niilta, jotka ovat ottaneet varoitusta noudattaakseen, ellette itse tieda

Verse 8 — Surah Al-Anbiya 21:8

Emme tehnyt heista olentoja, jotka eivat kaivanneet ruokaa, eivatka he olleet kuolemattomia

Verse 9 — Surah Al-Anbiya 21:9

Sen jalkeen taytimme heille antamamme lupauksen ja pelastimme heidat ja kenet tahdoimme, mutta hillittomat Me tuhosimme

Verse 10 — Surah Al-Anbiya 21:10

Totisesti, olemme ylhaalta ilmaissut teille kirjan, jossa teita varoitetaan. Etteko jo ymmarra

Verse 11 — Surah Al-Anbiya 21:11

Kuinka monta vaaramielista kaupunkia Me havitimmekaan! Ja kutsuimme sitten esiin toisen kansan

Verse 12 — Surah Al-Anbiya 21:12

Kun he tunsivat voimamme, niin katso, he alkoivat paeta

Verse 13 — Surah Al-Anbiya 21:13

»Alkaa paetko, vaan palatkaa sen rikkauden aareen, joka teille on suotu, ja asuntoihinne, kun teilta kysytaan tekojanne.»

Verse 14 — Surah Al-Anbiya 21:14

He sanoivat: »Voi meita, me olimme todella vaaramielisia!»

Verse 15 — Surah Al-Anbiya 21:15

Ja nain he jatkoivat huutoaan, kunnes Me heidat leikkasimme kuin viljan ja sammutimme kuin tulen

Verse 16 — Surah Al-Anbiya 21:16

Emme ole pilan vuoksi luonut taivasta ja maata ja kaikkea niiden valilla olevaa

Verse 17 — Surah Al-Anbiya 21:17

Jos olisimme halunnut itsellemme leikkikalun, olisimme voinut sen itsekin tehda. Mutta emme aio sellaista

Verse 18 — Surah Al-Anbiya 21:18

Ei, Me heitamme totuuden valhetta vastaan, niin etta se musertaa sen paan, ja katso, se haviaa! Mutta voi teita valheittenne tahden

Verse 19 — Surah Al-Anbiya 21:19

Hanelle kuuluu jokainen, joka on taivaassa ja maan paalla. Ja ne, jotka ovat Hanen puolellaan, eivat ole liian ylpeita Hanta palvelemaan, eivatka he siihen vasy

Verse 20 — Surah Al-Anbiya 21:20

Oin ja paivin he Hanta lakkaamatta ylistavat

Verse 21 — Surah Al-Anbiya 21:21

Tai olisivatko he hankkineet maan paalta jumalia, jotka voivat herattaa kuolleita

Verse 22 — Surah Al-Anbiya 21:22

Jos taivaassa ja maan paalla olisi muita jumalia kuin Herra, niin taivas ja maa olisivat joutuneet sekasortoon. Siksi kunnia olkoon Jumalalle, voiman Herralle, Han on niiden ylapuolella, joita he Hanen rinnalleen asettavat

Verse 23 — Surah Al-Anbiya 21:23

Hanen ei tarvitse vastata siita, mita on tehnyt, mutta heidan on kaikesta vastattava

Verse 24 — Surah Al-Anbiya 21:24

Ovatko he omaksuneet muita jumalia Hanen rinnalleen? Sano: »Esittakaa todisteenne. Tama (Koraani) on varoituksena niille, jotka nyt ovat kanssani, seka niille, jotka olivat ennen minua.» Mutta useimmat heista eivat tunne totuutta, vaan kaantyvat pois

Verse 25 — Surah Al-Anbiya 21:25

Emme lahettanyt ennen sinua ainoatakaan lahettilasta, jolle emme olisi ilmaissut: »Totisesti, ei ole muuta jumalaa kuin Mina, siksi palvelkaa Minua.»

Verse 26 — Surah Al-Anbiya 21:26

He vaittavat Laupeimman hankkineen itselleen pojan. Kunnia yksin Hanelle! He (enkelit) ovat vain kunnioitettavia palvelijoita

Verse 27 — Surah Al-Anbiya 21:27

He eivat aloita puhetta ennen Hanta, vaan toimivat Hanen kaskyaan tayttaen

Verse 28 — Surah Al-Anbiya 21:28

Han tietaa, mita heilla on edessaan ja mita on heidan jaljessaan, eivatka he voi puoltaa ketaan muuta kuin sellaista, jonka Han hyvaksyy; ja he pelkaavat Hanen epasuosiotaan

Verse 29 — Surah Al-Anbiya 21:29

Ja jos joku heista sanoisi: »Totisesti, mina olen jumala kuten Hankin», niin sellaiselle Me annamme palkaksi helvetin. Talla tavoin Me palkitsemme vaaryyden harjoittajat

Verse 30 — Surah Al-Anbiya 21:30

Eivatko uskottomat huomaa, etta taivaat ja maa olivat sulkeutuneet, kunnes Me erotimme ne toisistansa? Vedesta Me olemme luonut kaikki elolliset olennot. Eivatko he sittenkaan usko

Verse 31 — Surah Al-Anbiya 21:31

Me asetimme myos vahvoja vuoria maahan, ettei se liikkuisi heidan allansa. Ja Me aukaisimme sen kamaraan leveita kulkuvaylia, jotta he vaeltaisivat

Verse 32 — Surah Al-Anbiya 21:32

Ja Me rakensimme vankan taivaanlaen; kuitenkin he kaantyvat pois sen merkeista

Verse 33 — Surah Al-Anbiya 21:33

Ja juuri Han on luonut yon ja paivan seka auringon ja kuun; kaikki kulkevat maarattya rataansa

Verse 34 — Surah Al-Anbiya 21:34

Ainoallekaan ihmiselle ennen sinua emme ole antanut kuolemattomuutta. Jos sinun on kuoltava, pystyisivatko he siis alati elamaan

Verse 35 — Surah Al-Anbiya 21:35

Jokaisen sielun on maistettava kuolema. Me koettelemme teita seka pahalla etta hyvalla saattamalla teidat kiusauksiin. Ja Meidan luoksemme teidan on palattava

Verse 36 — Surah Al-Anbiya 21:36

Kun uskottomat sinut nakevat, he pitavat sinua pilkkanaan: »Onko tama se, joka puhuu teidan jumalistanne?» He ovat niita, jotka kieltavat Armahtajan varoituksen

Verse 37 — Surah Al-Anbiya 21:37

Ihminen on kiireessa luotu. Naytan teille pian merkkini, mutta alkaa pyytako Minua kiirehtimaan

Verse 38 — Surah Al-Anbiya 21:38

Ja he sanovat: »Milloin tama uhkaus sitten tayttyy, jos olet totuudellinen?»

Verse 39 — Surah Al-Anbiya 21:39

Jospa uskottomat tietaisivat sen hetken tulon, jolloin he eivat kykene torjumaan tulen liekkeja kasvoiltaan eivatka selastaan eivatka saa mitaan apua

Verse 40 — Surah Al-Anbiya 21:40

Se on saapuva yht'akkia yllattaen heidat. He eivat voi torjua sen tuloa eika heille suoda vahaakaan armonaikaa

Verse 41 — Surah Al-Anbiya 21:41

Pilkattiinhan totisesti lahettilaita ennen sinuakin, mutta pilkkaajat joutuivat sen uhreiksi, mille olivat nauraneet

Verse 42 — Surah Al-Anbiya 21:42

Sano: »Kuka voi teita oin ja paivin suojella Armahtajaa vastaan?» Mutta he kaantavat selkansa Herraa mainittaessa

Verse 43 — Surah Al-Anbiya 21:43

Onko heilla omia jumalia, jotka pystyvat heita puolustamaan meita vastaan? He eivat voi auttaa edes itseaan eivatka pysty varjelemaan itseansa Meilta

Verse 44 — Surah Al-Anbiya 21:44

Me olemme yllapitanyt nama ihmiset ja heidan esi~isansa elamansa loppuun saakka. Mutta eivatko he havaitse, etta Me piiritamme heidan maatansa supistaen sen rajoja? Toivovatko he paasevansa voitolle

Verse 45 — Surah Al-Anbiya 21:45

Sano: »Mina varoitan teita ilmestyksen mukaisesti, mutta kuurot eivat kuule kutsua, kun heita varoitetaan.»

Verse 46 — Surah Al-Anbiya 21:46

Totisesti, jos henkayskin heidan Herransa tuomiosta heita kohtaisi, he varmasti sanoisivat: »Voi meita, me olimme totisesti vaaramielisia!»

Verse 47 — Surah Al-Anbiya 21:47

Ylosnousemuksen paivana Me kaytamme oikeudenmukaista vaakaa, niin etta kenellekaan ei tehda pienintakaan vaaryytta. Vaikka jokin teko painaisi sinapinsiemenen verran, niin Me otamme sen huomioon, Me olemme kyllin pateva tilintekija

Verse 48 — Surah Al-Anbiya 21:48

Totisesti, Me annoimme Moosekselle ja Aaronille arvostelukyvyn valistukseksi seka varoitukseksi niille, jotka pahaa karttoivat

Verse 49 — Surah Al-Anbiya 21:49

Niille, jotka pelkaavat sydamissaan Herraansa ja vavisten valmistuvat suureen hetkeen

Verse 50 — Surah Al-Anbiya 21:50

Tama on siunattu kehoitus, jonka olemme lahettanyt ylhaalta. Aiotteko sen siis hylata

Verse 51 — Surah Al-Anbiya 21:51

Totisesti, Me jo ennakolta ohjasimme Aabrahamin oikealle tielle, ja Me tunsimme hanet hyvin

Verse 52 — Surah Al-Anbiya 21:52

Jo silloin, kun han lausui isalleen ja kansalleen: »Mita ovat nama epajumalat, joita te yha palvelette?»

Verse 53 — Surah Al-Anbiya 21:53

He vastasivat: »Olemme nahneet jo esi-isiemme niita palvelleen.»

Verse 54 — Surah Al-Anbiya 21:54

Han sanoi: »Totisesti, te ja teidan esi-isanne olette olleet ilmeisessa harhassa.»

Verse 55 — Surah Al-Anbiya 21:55

He sanoivat: »Puhutko meille totuutta, vai oletko niita, jotka vain laskevat leikkia?»

Verse 56 — Surah Al-Anbiya 21:56

Han vastasi: »Ei, teidan Herranne on taivaitten ja maan Herra, joka ne on luonut. Mina olen taman todistaja

Verse 57 — Surah Al-Anbiya 21:57

Ja Jumalan nimessa olen totisesti tekeva selvaa teidan epajumalistanne, kun kaannytte pois.»

Verse 58 — Surah Al-Anbiya 21:58

Niin han mursi ne palasiksi paitsi suurinta niista, jotta he kenties saattaisivat palata sen eteen

Verse 59 — Surah Al-Anbiya 21:59

He sanoivat: »Kuka on tehnyt nain meidan jumalillemme? Han on totisesti pahantekija.»

Verse 60 — Surah Al-Anbiya 21:60

Muutamat sanoivat: »Olemme kuulleet eraan Aabrahamnimisen nuorukaisen puhuvan niista.»

Verse 61 — Surah Al-Anbiya 21:61

He sanoivat: »Tuokaa hanet sitten kansan silmien eteen ehka he voivat todistaa.»

Verse 62 — Surah Al-Anbiya 21:62

He sanoivat: »Oi Aabraham. Sinako olet taman tehnyt jumalillemme?»

Verse 63 — Surah Al-Anbiya 21:63

Han vastasi: »Varmaan sen joku teki; mutta onhan tassa heidan paamiehensa jaljella, kysykaa silta, jos se voi puhua.»

Verse 64 — Surah Al-Anbiya 21:64

Silloin he miettivat mielessaan ja syyttelivat toisiansa: »Totisesti, te olette vaaralla tiella.»

Verse 65 — Surah Al-Anbiya 21:65

Mutta sitten he joutuivat paastaan pyoralle ja sanoivat: »Totisesti, sinahan tiedat, etta nama eivat puhu.»

Verse 66 — Surah Al-Anbiya 21:66

Han lausui: »Palvelisitteko siis Jumalan sijasta sellaista, joka ei voi teita vahaakaan auttaa eika myoskaan vahingoittaa

Verse 67 — Surah Al-Anbiya 21:67

Hapea teille ja niille, joita palvelette Jumalan ohella. Etteko jo ymmarra?»

Verse 68 — Surah Al-Anbiya 21:68

He sanoivat: »Polttakaa hanet ja auttakaa jumalianne, jos jotakin aiotte tehda!»

Verse 69 — Surah Al-Anbiya 21:69

Me sanoimme: »Oi tuli, pysy kylmana ja suojele Aabrahamia.»

Verse 70 — Surah Al-Anbiya 21:70

He vainosivat hanta, mutta Me jatimme heidat haviolle

Verse 71 — Surah Al-Anbiya 21:71

Ja Me pelastimme Hanet seka Lootin maahan, jonka olimme siunannut maan kansoja varten

Verse 72 — Surah Al-Anbiya 21:72

Me annoimme hanelle pojan, Iisakin, seka pojanpojan, Jaakobin, ja teimme heista kaikista hurskaita

Verse 73 — Surah Al-Anbiya 21:73

Ja Me teimme heista johtajia, jotka ohjasivat kansaa Meidan kaskyjemme mukaan. Me maarasimme heidat suorittamaan hyvia tekoja ja uutterasti rukoilemaan seka antamaan almuja. Ja he palvelivat ainoastaan Meita

Verse 74 — Surah Al-Anbiya 21:74

Ja Lootille Me annoimme viisautta ja tietoa ja pelastimme hanet kaupungista, jonka asukkaat harjoittivat iljettavia tekoja. Totisesti, he olivat paha ja hilliton kansa

Verse 75 — Surah Al-Anbiya 21:75

Me suljimme hanet armoomme; totisesti, han kuului hyvien pariin

Verse 76 — Surah Al-Anbiya 21:76

Enta Nooa. Kun han huusi meita muinoin, Me kuulimme hanta ja pelastimme hanet ja hanen perheensa suuresta onnettomuudesta

Verse 77 — Surah Al-Anbiya 21:77

Me autoimme hanta kansaa vastaan, joka kielsi Meidan ilmoituksemme; totisesti, he olivat paha kansa, ja Me hukutimme heidat kaikki

Verse 78 — Surah Al-Anbiya 21:78

Enta Daavid ja Salomo. Kun he antoivat tuomionsa eraasta pellosta, jonka ihmisten vuohet olivat yon aikana tallanneet, Me olimme heidan tuomionsa todistajana

Verse 79 — Surah Al-Anbiya 21:79

Niin saatoimme Salomon ymmartamaan tapauksen ja kummallekin annoimme viisautta ja tietoa. Me alistimme lakeihimme vuoret ja linnut, jotka yhdessa Daavidin kanssa julistivat kunniaamme. Juuri Me saimme taman aikaan

Verse 80 — Surah Al-Anbiya 21:80

Me opetimme hanta myos valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siita kiitollisia

Verse 81 — Surah Al-Anbiya 21:81

Ja Salomon Me opetimme kayttamaan myrskytuulia, jotka Hanen kaskystansa puhalsivat sen maan ylitse, jonka olimme siunannut. Me tiedamme taydellisesti kaiken

Verse 82 — Surah Al-Anbiya 21:82

Me annoimme myos hanen valtaansa muutamia villikansoja, jotka sukelsivat hanelle helmia ja tekivat muutakin. Ja Me olimme heidan vartijanaan

Verse 83 — Surah Al-Anbiya 21:83

Muistettakoon myos Jobia, joka rukoili Herraansa: »Totisesti, onnettomuus on minua kohdannut, mutta Sina olet kaikkein armollisin armonosoittajista.»

Verse 84 — Surah Al-Anbiya 21:84

Sentahden Me kuulimme hanta ja poistimme hanen vaivansa ja annoimme takaisin hanen perheensa seka lisaksi paljon muuta; kaiken armonamme ja kehoituksena palvelijoillemme

Verse 85 — Surah Al-Anbiya 21:85

Enta Ismael ja Idris ja Dzulkifl, jotka kaikki olivat lujia

Verse 86 — Surah Al-Anbiya 21:86

Me suljimme heidat armoomme. Totisesti, kaikki he kuuluivat hyvien joukkoon

Verse 87 — Surah Al-Anbiya 21:87

Enta sitten Joona, kun han pyrki pois, taynna vihaa, luullen, etta emme voisi hanta saavuttaa; sitten huusikin han ahdingostaan: »Ei ole muuta jumalaa kuin Sina, kunnia olkoon Sinulle. Totisesti, mina olen vaaryytta tehnyt.»

Verse 88 — Surah Al-Anbiya 21:88

Silloin Me vastasimme hanelle ja vapautimme hanet murheestaan. Talla tavoin Me pelastamme uskovaiset

Verse 89 — Surah Al-Anbiya 21:89

Enta Sakarias. Han huusi Herraansa: »Ala jata minua yksin. Sina olet paras perillinen.»

Verse 90 — Surah Al-Anbiya 21:90

Silloin Me vastasimme hanelle ja annoimme hanelle Johanneksen seka teimme hanen vaimonsa hedelmalliseksi. Totisesti, he (entiset profeetat) kilpailivat keskenansa hyvan tekemisessa ja rukoilivat Meita toivoen ja pelaten. He olivat noyria edessamme

Verse 91 — Surah Al-Anbiya 21:91

Muistettakoon sita naista (Mariaa), joka suojeli viattomuuttaan, ja Me puhalsimme haneen henkeamme ja teimme hanet ja hanen poikansa ihmemerkiksi kansoille

Verse 92 — Surah Al-Anbiya 21:92

Totisesti, nama ihmiset kuuluvat teidan uskonyhteyteenne. Ja Mina olen teidan Herranne. Palvelkaa siis Minua!»

Verse 93 — Surah Al-Anbiya 21:93

Mutta he (toiset) ovat hajaantuneet uskonyhteydestaan. Kuitenkin heidan kaikkien on palattava Meidan luoksemme

Verse 94 — Surah Al-Anbiya 21:94

Joka suorittaa hyvia tekoja ja on uskovainen, hanen ponnistelunsa eivat jaa tunnustusta vaille, vaan Me kirjoitamme ne muistiin

Verse 95 — Surah Al-Anbiya 21:95

Ja sellaisen kaupungin asujaimia, jonka olemme tuhonnut, on kielletty palaamasta takaisin

Verse 96 — Surah Al-Anbiya 21:96

Kunnes Goog ja Maagog paastetaan irti ja ryntaavat alas kaikilta kukkuloilta

Verse 97 — Surah Al-Anbiya 21:97

Ja kun totinen lupaus lahenee tayttymystaan, silloin uskottomain silmat pysahtyvat tuijottamaan kauhistuneina, ja he sanovat: »Voi meita, me olimme totisesti valinpitamattomia tasta; niin, me olimme jumalattomia.»

Verse 98 — Surah Al-Anbiya 21:98

Totisesti, te ja ne epajumalat, joita te Jumalan sijasta palvelitte, olette helvetin polttoainetta. Sinne te olette menossa

Verse 99 — Surah Al-Anbiya 21:99

Jos ne olisivat olleet jumalia, eivat ne olisi sinne joutuneet, mutta kaikki ne saavat siella iati pysya

Verse 100 — Surah Al-Anbiya 21:100

Siella ne saavat parkua eivatka ne siella lohdutusta kuule

Verse 101 — Surah Al-Anbiya 21:101

Totisesti, ne, joille olemme jo maarannyt hyvan osan, pysyvat sielta kaukana

Verse 102 — Surah Al-Anbiya 21:102

He eivat kuule sielta hiiskahdustakaan, vaan saavat syventya siihen, mihin sydamissaan haluavat

Verse 103 — Surah Al-Anbiya 21:103

Suuri kauhistus ei heita hammenna, vaan enkelit tulevat heita vastaan ja lausuvat: »Tama on teidan paivanne, joka teille oli luvattu.»

Verse 104 — Surah Al-Anbiya 21:104

Sina paivana Me kaarimme taivaan kokoon, kuten kirjoitukset kaaroksi kootaan. Samoin kuin Me alussa loimme oliot, niin saatamme ne takaisin sinne, mista ovat tulleet. Tama on Meita velvoittava lupaus. Totisesti, nain tulemme tekemaan

Verse 105 — Surah Al-Anbiya 21:105

Olemmehan kirjoittanut Kirjaan varoituksen jalkeen: »Totisesti, hurskaat palvelijani saavat peria maan.»

Verse 106 — Surah Al-Anbiya 21:106

Tama on totinen sanoma niille, jotka Minua palvelevat

Verse 107 — Surah Al-Anbiya 21:107

Olemme lahettanyt sinut, oi Muhammed, vain armona maailman kansoille

Verse 108 — Surah Al-Anbiya 21:108

Sano: »Minut on maaratty julistamaan, etta teidan Jumalanne on armon Jumala. Etteko siis olisi tottelevaisia?»

Verse 109 — Surah Al-Anbiya 21:109

Mutta jos he kaantyvat pois, sano silloin: »Olen varoittanut teita kaikkia ilman erotusta enka tieda, onko se, mita teille on maaratty, lahella vai kaukana

Verse 110 — Surah Al-Anbiya 21:110

Totisesti, Han tietaa mita aanekkaasti puhutaan, ja Han tietaa myos, mita te salaatte

Verse 111 — Surah Al-Anbiya 21:111

En tieda, tuleeko siita teille koettelemus vaiko ajallinen nautinto.»

Verse 112 — Surah Al-Anbiya 21:112

Han lausui: »Herra, tuomitse oikeudenmukaisesti. Herramme on Armahtaja, jota kutsutaan avuksi niita vastaan, joita he Hanen vertaisikseen asettavat.»