Back to Languages

    Finnish - Chapter 69

    Translation by Unknown

    Verse 1

    Varma tuho

    Verse 2

    Mika on varma tuho

    Verse 3

    Ja miten saisi sinut kasittamaan, mika varma tuho on

    Verse 4

    Tamuud ja Aad vaittivat, ettei tuomiopaivaa tule

    Verse 5

    Tamuudin kansan tuhosi arjyva ukonilma

    Verse 6

    Aadin tuhosi raivoisa tuuli, joka puhalsi tavattomalla voimalla

    Verse 7

    se raivosi heidan keskuudessaan seitseman yota ja seitseman paivaa suurella voimalla, niin etta olisit voinut nahda ihmisten kaatuvan maahan kuin palmujen ontot rungot

    Verse 8

    Naetko heista jalkeakaan

    Verse 9

    Farao ja ne, jotka elivat ennen hanta, seka havitetyt kaupungit tekivat myos syntia

    Verse 10

    ollen tottelemattomia Herransa sananjulistajalle; siksi Han kuritti heita vakevin ottein

    Verse 11

    Kun vesi tulvi, Me totisesti annoimme laivan kantaa teita

    Verse 12

    teille ojennukseksi ja jotta kuunteleva korva vaarin ottaisi ja muistaisi sen

    Verse 13

    Kun, puhalletaan yhden ainoan kerran pasuunaan

    Verse 14

    ja maa seka vuoret kohoavat ja sitten yht'akkia vaipuvat murskattuina alas

    Verse 15

    sina paivana on suuri tuho tapahtuva

    Verse 16

    taivas repeaa; sina paivana se syoksyy alas

    Verse 17

    Enkeleita on oleva ylt'ympari, ja kahdeksan heista kantaa ylapuolellaan Herrasi valtaistuinta

    Verse 18

    Sina paivana teidat tuodaan oikeuden eteen, ja yksikaan salaisuutenne ei voi jaada katkoon

    Verse 19

    Se, jolle kirja on annettu hanen oikeaan kateensa, sanoo: »Tulkaa ja lukekaa kirjani

    Verse 20

    Totisesti uskon, etta koittaa tilinteon paiva.»

    Verse 21

    Ja han on saava mieluisan elaman

    Verse 22

    ihanassa puutarhassa

    Verse 23

    jossa hedelmat ovat kaden ulottuvilla

    Verse 24

    »Syokaa ja juokaa mielenne mukaan palkaksi siita, mita olette tehneet menneina paivina!»

    Verse 25

    Ja han, jolle kirja on annettu vasempaan kateen, sanoo: »Oi, jospa en olisi kirjaani milloinkaan saanut

    Verse 26

    ja jospa en olisi koskaan joutunut kokemaan, mita tilinteko on

    Verse 27

    Oi, jospa kuolema olisi ollut kaiken loppu

    Verse 28

    Rikkauteni ei minua lainkaan hyodyta

    Verse 29

    valtani on minulta haipynyt.»

    Verse 30

    »Ottakaa hanet, sitokaa hanet

    Verse 31

    ja heittakaa sitten helvettiin

    Verse 32

    Kytkekaa hanet kahleisiin, joiden pituus on seitsemankymmenta kyynaraa

    Verse 33

    Totisesti, han ei uskonut Jumalaan, suureen

    Verse 34

    eika kehoittanut ravitsemaan koyhia

    Verse 35

    sentahden hanella ei ole yhtaan ystavaa tuona paivana

    Verse 36

    eika muuta ruokaa kuin likavesi

    Verse 37

    jota vain jumalattomat nielevat.»

    Verse 38

    Mutta ei! Vannon kaiken sen nimessa, mita naette

    Verse 39

    ja mita eivat silmanne nae

    Verse 40

    Totisesti, se on kunnioitettavan sananjulistajan sana

    Verse 41

    eika mitaan runoilijan puhetta - vahan te uskotte

    Verse 42

    ei se liioin ole mitaan ennustelijan puhetta - vahan te kasitatte

    Verse 43

    se on ilmoitus Jumalalta, maailman Herralta

    Verse 44

    Ja jos profeetta olisi sepitellyt runoja Meista

    Verse 45

    olisimme totisesti tarttunut hanta oikeaan kateen

    Verse 46

    ja katkaissut hanelta suuren valtasuonen

    Verse 47

    teidan kenenkaan voimatta Meita siita estaa

    Verse 48

    Tama on totisesti muistutus niille, jotka karttavat pahaa

    Verse 49

    Ja Me totisesti tiedamme, etta joukossanne on sellaisia, jotka julistavat totuuden valheeksi

    Verse 50

    ja totisesti tuleva tuomio on surkea asia epauskoisille

    Verse 51

    mutta se on totisesti varma todellisuus

    Verse 52

    Ylista siis Herrasi, suuren, nimea